Oma vastuu parisuhteessa
Parisuhteessa molemmilla on vastuu suhteen osapuolten hyvinvoinnista
Parisuhteessa ongelmat harvoin ovat vain toisen aiheuttamia tai vain toisen ongelmia.
Kahden ihmisen suhde on aina kahden ihmisen systeemi, jossa molempien sanat, teot, käytös, tekemättä ja sanomatta jättäminen ja jopa äänensävy vaikuttavat toiseen. Hyvässä, turvallisessa ja laadukkaassa parisuhteessa kumpikin osapuoli kantaa vastuun siitä, että kummallakin on hyvä olla suhteessa.
Ristiriitoja tarkasteltaessa olisi tärkeää pysähtyä katsomaan tilannetta molempien näkökulmasta – ei vain etsiä syyllistä.
On helppoa ajatella, että toinen on ongelman aiheuttaja ja itse vain reagoi siihen. Todellisuudessa molemmilla osapuolilla on yleensä jotain, mitä olisi hyvä tarkastella myös omassa toiminnassaan. Itsensä peiliin katsominen ei tarkoita sitä, että kaikki vastuu pitäisi jakaa tasan tai, että toisen huonoa käytöstä pitäisi hyväksyä. Se tarkoittaa sitä, että on valmis tunnistamaan oman osuutensa ja sen, miten omalla toiminnallaan voi vaikuttaa tilanteeseen joko myönteisesti tai sitä sabotoivasti.
Riitatilanteissa tärkeässä roolissa on se, miten toiselle puhutaan
Jos keskustelu muuttuu huutamiseksi, molemmat saattavat helposti keskittyä puolustautumiseen sen sijaan, että yrittäisivät ymmärtää toisiaan ja nähdä, miten juuri siinä hetkessä voi vaikuttaa tilanteen kulkuun myönteisesti.
Huutaminen on hyvin inhimillinen reaktio silloin, kun ihminen kokee, ettei häntä kuunnella tai ymmärretä. Silti huutaminen harvemmin ratkaisee ongelmaa. Usein se saa tilanteen vain eskaloitumaan, jolloin toinenkin alkaa puolustautua ja syyllistämään, mikä lisää etääntymistä ja tekee toisen kuulemisesta entistä vaikeampaa.
Vaikeat asiat tarvitsevat turvallinen tilan tullakseen näkyviksi
Sellainen hetki, jolloin kumpikin voi puhua omista tunteistaan ja tarpeistaan ilman pelkoa siitä, että toinen puolustautuu tai hyökkää takaisin (lue lisää täältä). Kumpikin asettuu vuorollaan kuuntelijan rooliin ja yrittää parhaan kykynsä mukaan ymmärtää toisen kertomasta asian ydin viestin. Kuuntelemisen jälkeen huolimatta siitä, miten paljon kuuleminen nostatti tunteita ilmaistaan itseään rauhallisesti. Sanoittaen, mitä kuuli, mitä ymmärsi toisen puheesta ja mille se tuntui kuulla.
Kuulluksi tuleminen on tärkeää yhteyden ja turvan tunteen kannalta molemmille. Keskustelun tavoitteena ei pitäisi olla se, kumpi voittaa väittelyn tai syyttää toista kovemmin, vaan se, että molemmat ymmärtävät paremmin, mitä toinen yrittää sanoa ja löytää yhdessä ratkaisu tai vähintäänkin molempien tyydyttävä kompromissi jonka avuin jatkaa eteenpäin.
Anteeksipyytämisellä on suhteessa ja eritoten riitatilanteissa tärkeä merkitys
Anteeksipyyntö on osoitus siitä, että pystyy tunnistamaan oman mokaamisen ja toimintansa vaikutukset toiseen. Toisella voi olla aihetta pyytää anteeksi esimerkiksi passiivisuuttaan, välinpitämättömyyttään tai sitä, ettei ole huomioinut tarpeeksi kumppaniaan. Toinen taas voi joutua pyytämään anteeksi huutamista, loukkaavia sanoja tai muuta käytöstä, joka on satuttanut toista.
"Miten olisin voinut toimia toisin, tilannetta auttavasti?"
Suhteessa molemmilla on vastuu siitä, millaiseksi vuorovaikutus ja yhteys muodostuu. Kumpikin voi omalla toiminnalla joko myötävaikuttaa tilanteen paranemiseen tai sen pahentamiseen. Siksi olennaista ei ole vain kysyä, "kuka teki väärin?", vaan myös "miten olisin voinut toimia toisin, tilannetta edes auttavasti?".
Kun halutaan rakentaa toimivampaa, laadukasta ja tervettä suhdetta, tarvitaan molemminpuolinen turvan tunne, toisen kuulemista, vastuunkantoa omasta toiminnasta, halua muuttaa omaa toimintaa ja halua myötävaikuttaa toisen parisuhdetyytyväisyyteen.
Kun molemmat pystyvät pysähtymään yhdessä oman toiminnan äärelle ja samalla kuuntelemaan toista, voidaan vähitellen vahvistaa yhteyttä, löytää uusia tapoja kohdata ristiriidat ja kohentaa suhteen laatua. Rakentaa yhdessä suhde, jossa vaikeistakin asioista voidaan puhua niin, että molemmat tulevat kuulluiksi ja kunnioitetuiksi.